Ohjelmistoyrittäjien edellisessä tapaamisessa teemana oli strategia. Hyvä strategia tuo toimintaan järjestelmällisyyttä ja tuloksellisuutta. Myös Ohjelmistoyrittäjillä on oma strategiatalonsa.

Yritykset ovat valtiovallan tarkkailun ykköskohteita, sillä ne ovat se keino, jolla suomalainen kilpailukyky ja kansantalous turvataan. Ohjelmistoyrittäjät ry tukee suomalaista yrittäjyyttä, tuo helpotusta yrittäjän arkeen ja panostaa aiheisiin, joilla on todellista merkitystä niin nykyisille kuin tulevillekin yrittäjille. Strategiatalomme perustana, missiona, on halu määrätietoisesti kehittää ohjelmistoyritysten toimintaedellytyksiä.

Arvot strategiatalon kivijalkana

Talon kivijalkaa ovat kolme toiminnassa korostuvaa arvoa. Yrittäjiltä vaaditaan rohkeutta, halua ottaa riskejä ja myös itsetuntoa käyttää kumppaneita sen sijaan, että kaikki tehtäisiin aina itse. Itse kutsun tällaista riskinottokykyä yrittäjägeeniksi.

Luovuus on avainasemassa, sillä yrittäjän on pystyttävä innovoimaan ja miettimään asioita laatikon ulkopuolelta. Jos halutaan saavuttaa jotain, täytyy luopua jostain muusta. On erityisen tärkeää pystyä linjaamaan, mitä yritys ei tee.

Kolmas arvoista on kumppanuus. Meidän on oltava avoimia ja uskallettava todella pyrkiä kasvamaan ja kansainvälistymään. Meidän on uskallettava fuusioitua ja olla fuusioitavina, tehdä yritysostoja ja olla ostettavissa. Luonnollisesti tämän on tapahduttava Suomi-lähtöisesti: kumppanuus on myös isänmaallinen arvo. Emme halua, että suomalaiset ohjelmistoyritykset päätyvät ulkomaiseen omistukseen, vaan päinvastoin.

Verkostoitumalla menestykseen

Yhdistyksemme ylitti tänä syksynä 500 jäsenen rajapyykin, joten sille on kiistatta olemassa selkeä tilaus. Mutta mikä saa tämän aktiivisen ja aina yllättävän runsaan jäsenjoukon kuukaudesta toiseen kokoontumaan yhteen? Tarkoin mietittyjen ohjelmien lisäksi syitä on muitakin.

Ohjelmistoyrittäjien strategiataloa kannattelevat seinät, jotka koostuvat yhdistyksen toiminnan peruselementeistä: luomme jäsenillemme edellytyksiä kasvaa ja kansainvälistyä. Taloa pitävät koossa myös neljä tukipilaria, jotka ovat toistuvina teemoina kaikissa tilaisuuksissamme: menestykseen ja kansainvälisiin mahdollisuuksiin innostetaan verkostoitumalla, jakamalla tietoa, kehittymällä ja vaikuttamalla. Verkostoitumalla löydämme kumppaneita ja pääsemme jakamaan ajankohtaista, kuranttia ja tulevaisuutta rakentavaa tietoa. Pyrimme antamaan yrittäjille selkeitä faktoja. Tieto auttaa kehittymään ja tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa olennaisiin asioihin. Tekemällä oikeita asioita ja tekemällä nämä asiat oikein saavutetaan pysyviä tuloksia.

Ohjelmistoyrittäjien strategiatalon katto, visio, on unelma kansainvälisistä menestystarinoista, joita suomalainen ohjelmistoala on synnyttänyt. Haluamme nähdä Suomessa lisää F-Securen ja Baswaren kaltaisia ohjelmistoalan lippulaivoja. Meillä on jo positiivista yrittäjähenkisyyttä, vankka kivijalka ja hyvät tukirakenteet, nyt tarvitaan enää uskallusta tähdätä huipulle.

Ari Rikkilä, toimitusjohtaja, Efecte Oy
Ohjelmistoyrittäjät ry, halliutksen jäsen

Suomalainen ohjelmistoyritys valloittaa harvoin maailman, vaikka edellytyksiä olisi. Ongelmana ei ole tuote tai idea, eivätkä aina edes ihmiset. Yritys lähteä maailmalle ei myöskään kaadu rahoituksen puutteeseen. Maailmanvalloituksen esteenä on yksi viaton kysymys: Kuinka tätä myydään?

“Kaikki ohjelmistoyrittäjäthän myyvät – eli miten minä myyn tämän tuotteen asiakkaalle? Emme tiedä vielä riittävästi markkinasta, mutta asiakkaaltahan se selviää. Mennään soittelemaan ovikelloja.” On helppoa valita myyntivetoinen tie, mutta se ei valitettavasti johda maailmanvalloitukseen.

Myynti vie lähelle asiakasta. Asiakas esittää vastaväitteitä, ja joudut tuottamaan myyjille materiaalia vastaväitteiden kumoamiseen. Aloitit ehkä materiaalin tuottamisen englanniksi, pian oikaiset ja tuotat materiaalia suomeksi. Lisäksi joudut hinnoittelemaan tuotteeseesi myyntityön kustannukset.

Asiakkaalla on räätälöityjä vaatimuksia, kysymyksiä, ehtoja ja selvitettävää, ja tuotat lisää materiaalia. Osa vaatimuksista valuu tuotekehitykseen. Ehkä koodista kohta löytyy metodeita asiakkaan nimillä, kuten erään softayrittäjäkollegani tuotteesta (vaikkei pitäisi). Tämän jälkeen tarvitaan koulutusta, integraatioita ja muita palveluita, joita kaupan saamiseksi lupaat toimittaa.

Kauppa käy ja olet tyytyväinen.

Lopulta Suomi alkaa tuntua pieneltä. Saat suomalaisten asiakkaiden kautta kauppaa konsernin muissa maayksiköissä. Lopulta rohkenet kansainvälistyä kunnolla. Rupeat miettimään strategiaa, osallistut ehkä Ohjelmistoyrittäjien kansainvälistymisklinikkaan.

Exceliä pyörittäessä totuus alkaa pikku hiljaa paljastua: olet tehnyt emämokan.

Kun valitsit tieksi myynnin, veit vaivihkaa tuotteen materiaalin suomenkieliseksi ja paisutit konseptiin tarvittavan palvelun määrän niin suureksi, että Ruotsiin tarvitaan 3-5 hengen maakonttori jo heti alkuunsa – ja heistä ehkä vasta yksi on myyjä. Tällä menetelmällä Ruotsin valloitus kestää vuosia ja maksaa miljoonan. Sitten menet Norjaan, Tanskaan tai muuhun pikkumaahan. Ja taas menee vuosia ja miljoonia. Maailmanvalloitus näyttää vaativan jo vuosisadan ja muutaman miljardin. Huh huh.

Tarjoile tuotteesi oikein

Mitäpä jos olisit heti alussa kysynyt itseltäsi: Miten tuotteen ilosanoma viedään asiakkaille? Entä miten asiakas ostaa tuotteen? Olisit lähtenyt aivan toisille raiteille. Olisit ajatellut nettiä, ytimekästä sivustoa englanniksi. Ilmaista koekäyttöä tai freemium-mallia. Itsepalvelua. Sisältömarkkinointia blogin avulla – ja niin edelleen. Olisit ehkä benchmarkannut yrityksiä kuten 37signals, Campaign Monitor ja Balsamiq Studios. Olisit huomannut, että maailman voi valloittaa jopa yritystäsi pienempi firma.

Et kuitenkaan voi enää valita toisin, sillä joutuisit kannibalisoimaan olemassa olevaa bisnestäsi, ja siihen sinulla ei ole varaa.

Teimme itse tämän virheen tuotteemme kanssa. Tällä kertaa eräs toinen moka tuli avuksi. Voimme kääntää tuotteen vielä itse ostettavaksi tuotteeksi ilman suurta kannibalisoinnin pelkoa, mutta jos olisimme heti menestyneet, tie maailmanvalloitukseen olisi ollut tukossa. Työ on kuitenkin valtava, vaikka itse tuote ei juuri muutu, ja vuoden myyntirupeaman jälkeen kiteytettävää on älytön määrä. Olemme nyt siivonneet jälkiä puoli vuotta ja vielä toinen mokoma menee, ennen kuin suurempia tuloksia voi odottaa.

Antti Pietilä
Toimitusjohtaja
Loyalistic Oy (www.loyalistic.com)
Blogi: www.asiakasuskollisuusjohtaja.fi

Antti Pietilä on Ohjelmistoyrittäjät ry:n sihteeri ja hallituksen jäsen. Hän vetää mm. yhdistyksen SaaS-yrittäjät ryhmää.

Kollegoillani muissa kasvuyrityksissä on sama haaste kuin minullakin, miten saan houkuteltua osaajia meille töihin? Hyviä osaajia on aina liian vähän, ja pahimmassa tapauksessa ollaankin tilanteessa, jossa yritykset kilpailevat verissä päin samoista työntekijöistä.

Toimiva kokonaisuus ei synny yksittäisillä rekrytointikampanjoilla akuutin tarpeen iskiessä. Rekrytointi vaatii pitkäjänteisyyttä, ja parhaat tulokset syntyvät, kun huomioon otetaan työuransa eri vaiheissaolevat henkilöt opiskelijoistaaina valmiisiin asiantuntijoihin.

Tulevista osaajista valmiiksi osaajiksi
Parhaimmillaan rekrytointi alkaa oppilaitosyhteistyöstä; osallistutaan erilaisiin tapahtumiin, tehdään luennointiyhteistyötä ja kehitetään yhdessä opintoja vastaamaan yritysten tarpeita entistä paremmin.  Pystymme tuomaan sisällöllistä lisäarvoa opetukseen, ja mikä tärkeintä, kasvattamaan yritystemme ja koko IT-alan tunnettuutta ja kiinnostavuutta työuraansa miettivien silmissä.

Yhtä tärkeää on tarjota mielekkäitä mahdollisuuksia heti uran alkuvaiheessa: harjoittelupaikkoja, kesätöitä ja opinnäytetyöpaikkoja. Tämä on toki jo suurempi satsaus, mutta kannattava sellainen: tuloksena voi olla uusi työntekijä, ja toisaalta tieto yrityksestä leviää työntekijäkandidaattien keskuudessa.

Uudelleenkouluttaminenosana alaa
Alamme on varsin dynaaminen ? teknologiat, tuotealustat ja toimintamallit tulevat ja menevät vauhdilla, ja tämän päivän itsestäänselvyys voi huomenna olla vanhentunutta tietoa. Rekrytoinnissa ei kannata tarkastella pelkästään hankittua osaamista tai opiskeltuja tutkintoja. Erilaisten uudelleenkoulutukseen liittyvien ohjelmien avulla osaaja, jolla ei esimerkiksi ole vielä kokemusta sinun yrityksesi teknologioista, voidaan erittäin nopeasti ja kustannustehokkaasti perehdyttää uuteen asiaan. Uudelleenkouluttaminen onkin muodostunut itselleni hyvin mieluisaksi vaihtoehdoksi juuri hyvien kokemusten takia. Tärkeintä on varmistaa, ettätyöntekijällä on intoa siirtyä uuteen maailmaan sekä keskittyä miettimään tulevaisuuden tahtotilaa pöydän molemmin puolin.

Hyvä rekrytointikumppanuus maksaa itsensä
Tavallisesti rekrytoinnilla tarkoitetaan valmiiden osaajien etsimistä itse tai rekrytointikumppanin avulla. Olen käyttänyt vuosien saatossa useita eri kumppaneita, ja vaikka palveluntarjoajia onkin markkinoilla kolmetoista tusinassa, uskoisin rekrytointini niistä vain pienelle joukolle. Tärkeintä on sujuva yhteistyö: tulokset ovat parhaita, kun prosessi perustuu jatkuvan palvelun kaltaiseen yhdessä suunnittelemiseen kertaluontoisten toimeksiantojen sijaan. Näin kumppani oppii tuntemaan liiketoimintasi ja tarpeesi, ja parhaimmillaan ennustamaan tulevia tarpeitasi. Kun yhteistyö saadaan toimimaan, on rekrytointi kokemukseni mukaan kokonaiskustannuksiltaan edullisempaa kuin itse tehtynä tai kertaluontoisina kampanjoina.

Onnistunut rekrytointi on kokonaisvaltainen prosessi, jossa otetaan huomioon uransa eri vaiheissa olevat työntekijät. Rekrytointi luo uusia asiantuntijoita, mutta samalla se lisää yrityksesi tunnettuutta ja kiinnostavuutta. Prosessiin ei välttämättä tarvitse uhrata paljon rahaa; uhraa siihen sen sijaan hetki aikaasi, ja rakenna yrityksesi tulevaisuutta myös rekrytoinnin kautta!

Mikko Lampi
Innofactor Oy
Ohjelmistoyrittäjät ry hallituksen jäsen

Suomesta löytyy huippuluokan ohjelmisto-osaamista, mutta häviämme aivan liian usein suuret kotimaiset ohjelmistoprojektit ulkomaalaisille. Miksi suomalaisista yrityksistä ja organisaatioista tuntuu turvallisemmalta lähettää rahat koti-Suomen sijaan Amerikkaan tai Saksaan; missä on itsetunto projektien tilaamiseksi kotimaasta?

Kotimainen on ketterämpi ja lähempänä

Ulkomaisen projektin ostamista pidetään usein kotimaista hienompana, ja ulkomaisuus saattaa taata ostajalle suuremman budjetin. Ulkomaiset projektit ovatkin kalliimpia. Mutta kun yleisesti käytössä oleva toimintatapa on tilata ohjelmistot suurelta ulkomaalaiselta yritykseltä, kukaan ei halua keinuttaa venettä. Palvelut ostetaan sieltä, mistä kaikki muutkin ne ostavat.

Suomalaisten myynti- ja markkinointiresurssit ovat paljon ulkomaisia toimijoita pienemmät. Emme osaa tuoda itseämme esiin, vaikka kotimainen toteutus on teknisesti täysin kilpailukykyinen. Suomalaisten ohjelmistojen etuja ovat lisäksi uudempi tekniikka, ketterämmät ratkaisut ja kustannustehokkaampi toteutus. Olemme aidosti lähellä kotimaista asiakasta; yhdysvaltalainen jättiyritys ei muuta ohjelmistojaan yhden suomalaisasiakkaan mukaan, mutta samassa maassa tarpeet on helppo ottaa joustavasti huomioon.

Joukolla näkyvyyttä ja kuuluvuutta

Kotimaisuus on monilla teollisuudenaloilla arvossaan, ja välillä tuntuukin turhauttavalta, ettei sinivalkoinen avainlippumerkki tunnu tehoavan ohjelmistoalalla. Toki asiakkaita löytyy Suomestakin, hatunnosto esimerkiksi Valtiokonttorille, joka tilasi Kansalaisen asiointitilin teknisen toteutuksen suomalaiselta Innofactorilta, mutta aivan liian usein suuret kotimaiset projektit karkaavat ulkomaille.

Ohjelmistoyrittäjät ry:llä on todellisia vaikutusmahdollisuuksia alalla. Pienistä puroista syntyy suuri virta; mitä enemmän meitä on, sitä paremmin saamme näkyvyyttä ja äänemme kuuluviin. Ohjelmistoyrittäjät ry:hyn kuuluu jo yli 500 softayritystä, liity joukkoon!

Kimmo Koivu
Arc Tehnology Oy, Toimitusjohtaja
Ohjelmistoyrittäjät ry, Hallituksen jäsen

Kasvuyrittäjyydestä, tuosta lähinnä juhlapuheiden lempiaiheesta on yllättävän nopeasti tulossa muodikas trendi. Muutama äänekäs yrittäjähenkinen visionääri on jaksanut hokea sen välttämättömyydestä, mutta nyt ovat massat lähdössä liikkeelle. Liike on alkanut opiskelijoiden keskuudesta, ja sillä on nimikin: Helsinki Spring.

Ajoitus ei voisi olla parempi. Suomella on mennyt tähän mennessä hämmästyttävän hyvin, mutta vanhat toimintamallit alkavat jo natista. McKinseyn (2010) mukaan Suomeen täytyy luoda 270.000 – 320 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä, jotta voimme säilyttää edes nykyisen elintasomme. Määrä vastaa suunnilleen koko teknologiateollisuuden suoraa työllistävää vaikutusta (290.000). Perinteinen suurteollisuus ei tähän yksin kykene, varsinkin kun se lisää työvoimaansa pääasiassa muualla kuin Suomessa. Lisäksi TEM:in selvityksen mukaan jo yli puolet uusista työpaikoista 2006-2009 luotiin nimenomaan pk-sektorin kasvuyrityksissä.

Kasvuriihi on Kasvufoorumi- hankkeen uusin avaus, joka käynnistettiin Aalto Venture Garage:ssa 22.9.2011. Kasvuriihen tarkoitus on toimia keskustelufoorumina kasvuyrittäjyyskentän toimijoille, asiantuntijoille sekä ennen kaikkea yhteiskunnallisille päättäjille. Keskustelu monimutkaisista ja haastavista kysymyksistä käydään luottamuksellisesti, mutta aiheiden käsittelyä lähdesuojasta huolehtien voidaan ja kannattaa jatkaa verkossa. Ensimmäisessä Kasvuriihen kokouksessa aiheina olivat startup- yritysten merkitys Suomelle ja miten niitä voidaan parhaiten tukea. Kuumimmat keskustelut syntyivät julkisen tukijärjestelmän kehitystarpeesta ja tarvittavasta kulttuurimuutoksesta. Nykyinen julkinen tukijärjestelmä on rakennettu tähänastisen, suuriin yrityksiin nojautuneen talouselämän tarpeisiin, eikä se huomioi riittävästi kasvuyrityksiä.

Tekes sai kunnian edustaa keskusteluissa julkisen tukijärjestelmän keskiötä. Radikaaleimmat puheenvuorot vaativat Tekesin lopettamista, jotta elinkelvottomia yrityksiä ei enää pidettäisi hengissä julkisella tuella, vaan julkinen innovaatiojärjestelmä keskittyisi edesauttamaan yksityisen tukitoiminnan kehittämistä. Toista ääripäätä edustivat vaatimukset Tekesin määrärahojen kaksinkertaistamisesta. Keskustelussa nähtiin, että koska keskimäärin vain yksi kymmenestä startupista menestyy, epäonnistumisen pitäisi tapahtua yhdeksän muun osalta nopeasti ja luontevasti, jotta rahalliset ja osaamisresurssit saadaan välittömästi seuraavan lupaavan yrityksen käyttöön. Ja koska kokenutkaan asiantuntija ei osaa etukäteen sanoa, mikä tuo yksi kymmenestä on, päätös onnistumisesta on jätettävä ekosysteemille ja markkinoille. Ja rehellinen epäonnistuminen on oltava yleisesti hyväksyttävää.

Nykyisen rahoitusjärjestelmämme nähdään kaipaavan kokonaisuudessaan tehostamista ja uudelleen organisointia sen hyvät ja toimivat osat säilyttäen. Mm. Tekesin rahoituksesta menee jo nyt noin 20% startupeille, mikä tarkoittaa noin 50 miljoonaa euroa luokkaa 500:lle yritykselle. Sen työllistävä vaikutus ja merkitys nuorille yrityksille on huomattava.  Keskeisessä roolissa järjestelmän kehittämisessä nähtiin julkisen ja yksityisen rahoituksen välinen yhteistyö. Hyvänä aloitteena tähän suuntaan on pidetty Vigo kiihdyttämö -ohjelmaa nuorille yrityksille yhdistäen julkisen ja yksityisen rahoituksen sekä korkeatasoisen osaamisen. On myös syytä pohtia, missä vaihtoehtoisessa muodossa nykyinen yli 90 tukiluukun järjestämä palvelisi parhaiten sen asiakkaita.

Kasvuriihen työ ei ole yhdessä tai edes muutamassakaan kokouksessa tehty, vaan se on vasta alussa. Tarvitsemme Suomeen toimivan startup- ekosysteemin. Lisäksi tarvitaan maanlaajuinen asennemuutos yrittäjyyden ja siihen erottamattomasti kuuluvien asioiden puolesta – Kansallinen Epäonnistumisen päivä 13.10 vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Vain jatkuvan kanssakäymisen kautta syntyvä syvempi ymmärrys poliittisten päättäjien ja startup- ekosysteemin toimijoiden välillä voi tuottaa tulosta selkeiden linjausten ja päätösten muodossa, jotka osaltaan mahdollistavat nämä asiat.

Nyt on joka tapauksessa oikea aika tarttua toimeen. Toivotamme kasvumenestystä Eduskuntaan hiljattain perustetulle Startup -tiimille – tapaamme toivottavasti entistäkin laajemmalla joukolla jo seuraavassa Kasvuriihessä!

Kasvuriihen kirjuri

Sähköisiä lääkereseptejä ja VR:n lipunmyyntijärjestelmää riepotellaan parhaillaan mediassa. Muistamme myös monia vastaavia tarinoita lähimenneisyydestä. Miksi julkiset ohjelmistokehitysprojektit epäonnistuvat aina, ja mitä voimme tehdä?

1. Pienempiä kokonaisuuksia ? nopeammin

IT-projekteissa järjestelmäkokonaisuudet lyödään useimmiten lukkoon jo tarjousvaiheessa, ja muutoksiin reagointi myöhemmin on sopimusteknisistä syistä vaivalloista tai jopa mahdotonta. Uudelleenmäärittelylle tulee kuitenkin yleensä tarvetta, sillä haluttu lopputulos on harvoin tarkasti tiedossa, kun riviäkään koodia ei ole vielä kirjoitettu. Ilman määrittelyn muutosta projekti ei tuota tavoiteltuja hyötyjä, mutta niin toimittajalla kuin ostajallakaan ei ole kannustinta muuttaa kerran määriteltyä kokonaisuutta.

Niin kauan kuin itse hankintalakiin ei saada muutoksia, ongelmat kannattaisi taklata jo ennen isoon projektiin lähtemistä tekemällä pienempiä kokonaisuuksia nopeammin. Ennen massiivisen järjestelmän kehittämistä kannattaisi todentaa sen oletetut tuottavuushyödyt ja varautua suurimpiin riskeihin prototypoimalla ratkaisumalleja. Jos tässä vaiheessa huomataan, etteivät alkuperäiset oletukset pidä paikkaansa, puhutaan aikataulullisesti viikoista eikä vuosista, ja kustannusten osalta kymmenistä tuhansista eikä miljoonista euroista.

2. Riittävä asiantuntemus ja panostus tuotehallintaan

Jos tuotehallinta ei tiedä, mitä se on tekemässä, ollaan matkalla suorinta tietä kohti epäonnistumista. Julkisissa projekteissa tuotehallinnan johdolla on valitettavan harvoin kosketusta siihen todelliseen työhön, jonka tuottavuutta järjestelmän tulisi parantaa, ja valitettavasti sieltä usein myös puuttuvat tuotehallinnan huippuammattilaiset. Ison IT-projektin tuotehallinta ei ole toiminto, jonka voi hoitaa muiden hommien ohella. Vaikka ollaankin valmiita investoimaan miljoonia järjestelmän kehitykseen, ei olla valmiita tekemään jatkuvaa, tiivistä ohjaustyötä yhdessä toimittajan kanssa. Laiskuutta vai tyhmyyttä?

Asiantuntemusta kannattaisikin usein hakea organisaation ulkopuolelta jo ennen kuin päätetään tehdä miljoonaluokan projekti. Ongelmaa ei tosin ratkaise se, että paikalle kutsutaan konsultteja, joiden intressissä on ajaa projektit tähän normaaliin ”määrittele vuosi, kilpailuta ja unohda” -moodiin. Oikeat tarpeet, kipupisteet ja suurimman hyödyn tuottajat voidaan selvittää esimerkiksi GDD (Goal Directed Design) -lähestymistapaa käyttäen, ja hypoteeseja voidaan tarkentaa testaamalla toiminnallisuuksia jatkuvasti kehitysprosessin edetessä oikeilla käyttäjillä. Yleisesti palautesyklien nopeus on maksimoitava, jotta ei-toivottuun suuntaan menossa olevaan projektiin voidaan reagoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Menetelmiä syklien nopeuttamiseen on olemassa monia (esim. Kanban, Scrum, Continuous Integration),  mutta mikään niistä ei auta, elleivät molemmat osapuolet ole sitoutuneita tiiviin kommunikaation ylläpitoon.

3. Joustavuutta ja uusia kriteerejä kilpailutusprosessiin

Ohjelmistoalaa vaivaa tutkitusti systemaattinen ongelma: yltiöpositiiviset työmääräarviot. Karu fakta tällä hetkellä on, että julkisissa kilpailutusprosesseissa hinta ratkaisee päätöksenteossa, ja tarjouskilpailun voittaa toimittaja, joka arvaa työmääränsä eniten pieleen.

Kilpailutusvaiheeseen kaivattaisiin luovuutta ja joustavuutta esimerkiksi Set Based Design -toimintamallia soveltamalla: pyydetään muutamalta toimittajalta halpa prototyyppi halutusta järjestelmästä tai sen osasta ja arvioidaan tulosten perusteella toimittajien kykyä ymmärtää järjestelmän tavoitteet. Prosessin sivutuotteena saadaan läjä uusia, konkreettisia näkemyksiä siitä, mistä projektissa oikein onkaan kyse.

Eroon kuluneista toimintamalleista

Vanhoille ja ”turvallisille” toimintamalleille on annettava äkkilähtö. Ohjelmistoprojektien toteuttaminen ei niillä onnistu ? se lienee nähty jo liian moneen kertaan. On aika kokeilla jotain uutta! Hieno esimerkki tästä on Sitra, joka on ollut ihailtavan ennakkoluuloton etsiessään hankintalain puitteissa onnistunutta tapaa tehdä ohjelmistoprojekti. Sitran hankkeeseen ja siitä saatuihin oppeihin voi tutustua täällä: http://opencorporatesite.posterous.com/.  Suosittelen lämpimästi kaikille.

Kari Peltola
Leonidas Oy, Toimitusjohtaja
Ohjelmistoyrittäjät ry, Hallituksen jäsen

Olen työskennellyt IT-alalla 13-vuotiaasta saakka. Pikkupoikana kesätyöt ja osa-aikatyöt olivat esimerkiksi mikrotukea, ohjelmointia, tietokoneiden ja oheislaitteiden myyntiä sekä palvelinten ja työasemien hallintaa. Vuodesta 1996 lähtien työt ovat jatkuneet ohjelmistoyrityksissä ja ehdin välissä myös valmistua tietojenkäsittelytieteestä Helsingin yliopistolta.

Vielä 90-luvulla ohjelmistoyrityksen määritelmä oli suhteellisen yksinkertainen; yritys joko teki räätälöityjä sovelluksia tai rakensi omia tuotteitaan. Alustoina toimivat kansainväliset valmistuotteet, mutta valtaosa työstä tehtiin kuitenkin itse ohjelmoimalla. 90-luvun loppupuolella internet, ja erityisesti WWW, löivät itsensä läpi ja ohjelmistoyritysten maailma alkoi muuttua peruuttamattomalla tavalla.

Startupit muuttavat maailmaa teknologiaa hyödyntäen

Valtaosa kansainvälisille markkinoille pyrkivistä kotimaisista startupeista keskittyy nykyään palveluiden rakentamiseen. Alustoina toimivat entistä useammin ulkomaiset valmisympäristöt, pilvipalvelut sekä tietysti myös pelikonsolit, matkapuhelimet ja muut nykyajan päätelaitteet. Startupit ideoivat ja innovoivat näiden päälle uusia palveluita ja konsepteja. Useimpien tavoitteena on enemmänkin muuttaa maailmaa teknologiaa hyödyntäen sen sijaan, että ensisijaisena tavoitteena ja itseisarvona olisivat ohjelmointi ja ohjelmistojen valmistus.

Perinteinen ohjelmistoteollisuus ei toki ole kadonnut Suomesta ? eikä myöskään katoamassa. Meillä on valtava määrä huippuosaajia esimerkiksi perinteisen ohjelmistotuotannon, pelituotannon ja mobiilipalveluiden alueilta. Kotimaisissa korkeakouluissa tehdään korkeatasoista tutkimusta ja niiden koulutusohjelmia pyritään jatkuvasti muokkaamaan vastaamaan entistä paremmin nykyajan tarpeisiin. Useiden eri tutkimusten mukaan Suomi tarjoaa erinomaisen infrastruktuurin innovaatioiden syntymiselle.

Itse näen, että 2010-luvun ohjelmistoyritys voi olla lähes millainen tahansa. Rovio ja Tieto ovat varmasti hyvin erilaisia yrityksiä. 15-vuotias koululainen on saattanut tehdä useitakin kansainvälisesti menestyneitä mobiilisovelluksia. Sofanatics rakentaa sosiaalista yhteisöä urheiluhulluille. Oma työpaikkani keskittyy viemään asiakkaitamme pilveen ja edistämään uudenlaista tietotyön tekemisen kulttuuria. Kaikki edellä mainitut ovat mielestäni ohjelmistoyrityksiä.

Verkostoista vauhtia maailmanvalloitukseen

Meillä kaikilla ohjelmistoalalla toimivilla olisi valtavasti opittavaa toisiltamme. Toivottavasti näemme jatkossa Suomessa entistä aktiivisempaa vuoropuhelua eri toimijoiden kesken. Kotimarkkinoilla saatamme välillä kilpailla keskenämme, mutta maailmalla harva pärjää yksinään. Suosittelen kaikille, myös nykyajan startupeille, tutustumista ja osallistumista Ohjelmistoyrittäjien toimintaan ja siten verkottumista erilaisten ohjelmistoalan toimijoiden kanssa.

Aki Antman

Sulava Oy, toimitusjohtaja ja Ohjelmistoyrittäjät ry:n hallituksen jäsen
http://twitter.com/akipekka | http://profiles.google.com/akipekka

Teknologiateollisuuden tuoreen tutkimuksen mukaan tyttöjen mielikuvat IT-alasta ovat edelleen negatiivisia. Yläkoulu- ja lukioikäiset tytöt kuvittelevat IT-alan olevan yksinäistä ja vaikeaa koneen äärellä koodaamista tyhjien energiajuomatölkkien ympäröimänä.

Mielikuvahan ei voisi olla kauempana totuudesta. Koodaustaito ei ole alalla edellytys, sillä yrityksissä tarvitaan runsaasti myös muuta osaamista aina taloushallinnosta myyntiin ja markkinointiin. Fiksut työvälineet, joustavuus ja loistavat mahdollisuudet etätyöhön ovat ominaisuuksia, jotka parantavat työtyytyväisyyttä ja helpottavat tärkeää uran ja perheen yhdistämistä.

Unelma-ammatin edellytykset, mistä kannustus?
Tytöt haluavat perinteisesti ihmisläheisen työn, jolla on merkitystä, ja jossa pääsee vaikuttamaan. Suosikkiammatteja ovat vuodesta toiseen sairaanhoitaja ja lääkäri. Ohjelmistot kuitenkin määrittävät myös näiden ammattien työprosessit. IT-alalla päästään lisäksi,  yhteistyössä asiakkaiden ja kumppaneiden kanssa, edistämään muiden ihmisten työn sujuvuutta.

Naisilla olisi paljon annettavaa IT-alalle; meillä on esimerkiksi oivallinen kyky junailla monia asioita samanaikaisesti taito, jonka oppii lapsia kasvattaessa, kun käytössä on vain yksi käsipari. Laajamittaiset hankkeet naisten saamiseksi alalle eivät kuitenkaan ole tuottaneet tulosta. Ikäluokat pienenevät, ja jos tytöt, siis puolet ikäluokasta,  sulkevat alan pois, meiltä loppuu työvoima.

Teknologiateollisuus käynnistää jälleen uusia hankkeita aiheen parissa. Mitä me ohjelmistoalan yrittäjät voisimme tehdä?

Eroon vääristä mielikuvista kylään kutsumalla
Tutkimus esittää yhdeksi syyksi kiinnostuksen vähyydelle tiedon puutteen. IT-alaa pidetään kyllä sopivana sekä miehille että naisille, mutta ”ei kuitenkaan minulle”. Tytöt tietävät kykenevänsä samaan työhön kuin pojatkin, mutta väärät mielikuvat pelottavat heidät pois.

Koska opettajatkaan eivät juuri tunne alaa, tiedonlähteet ovat vähissä. Tässä on meidän paikkamme aktivoitua. Kutsutaan koululuokkia opettajineen yritysvierailulle katsomaan, mitä työ alalla on, ja käydään itse kertomassa alastamme kouluissa. Kun aivan tavalliset maijameikäläiset kertovat nuorille, minkälaista työ IT-alalla todellisuudessa on, saavat väärät mielikuvat huutia.

Tytöt kaipaavat alalta myös roolimalleja. Ohjelmistoyrityksissä menestyneitä naisia kyllä riittää, nyt siis ulos kaapista ja kannustaviksi esikuviksi uravalintoja tekeville tytöille! IT-alalta voisi hyvin löytyä heidän unelmiensa ihmisläheinen, merkityksellinen ja tasa-arvoinen työpaikka, kerrotaan se heille!

Aino-Maija Gerdt
Johtaja, Pilvipalvelut
Innofactor Oy

It is again the time of the year when the members of the Software Entrepreneurs Association have received an invitation to participate in the Software Industry Survey. Thanks to the 420 companies that have responded already to the ongoing survey, we can now share some of the initial results.

So, how is the software industry doing currently based on this preliminary data? Quite well, it seems. We have compiled a figure for the typical responses about expected and actual growth by three different size classes below. While more than half of the companies had decreasing revenues in 2009, resulting in net decrease of 1% of the industry size, growth figures for 2010 look a lot more like the pre-recession times. However, for companies with less than 1Meur of revenue, 2010 turned out to be difficult. While firms generally returned to a growth path in 2010, the recession is still visible in lagging profitability figures, which have stayed around the 6% level.

Looking ahead to the end of 2011, the revenue growth rate estimates are looking strong and edging higher than for 2010, but these are still clearly more modest than in pre-recession times. However, looking beyond revenue forecasts, managers’ growth motivations are now even higher than before the recession. This indicates that there is still some uncertainty in the markets.

A blog post about the Finnish software industry cannot ignore Nokia. As we all know, Nokia?s new platform strategy means heavy personnel cuts both inside the company and its subcontractors. Views on the final outcome for the Finnish ICT sector are divided from the “the best thing ever” to the “greatest structural change in new technology that the country has faced”.

A bit more than half of our respondents this far are saying that they will have more people on their payrolls by the end of 2011 than 2010.  When this group was asked “would you hire at least some employees laid off by Nokia or its subcontractors?”, we obtained  the following graph:

The data brings good news because ex-Nokians are more often on the preference list. But on the other hand, interest toward them is not universal. In a recent blog post <http://softwareindustrysurvey.org/node/59.html>, we dig a bit deeper into what is going on behind these numbers.

Long story short, companies that deal with large customers, operate very professionally, and are patching up certain technical competence areas are usually more interested in the engineers that Nokia is letting go. On the other hand, companies that have SaaS offerings or develop for social media platforms, such as Facebook, systematically see ex-Nokians as less valuable. Surprisingly, companies developing for iOS and Android do not systematically tilt in either direction.

Before the final results of the survey will be published on June 16^th, we will have more time to examine these matters with more complete data. Meanwhile, those interested can read about preliminary results in our research blog at http://www.softwareindustrysurvey.fi/blog.html Also, it is still possible to participate in the study, as we will close the survey on June 1^st. Like the previous years, this year all responding companies will be provided an analysis of their responses.

Mikko Rönkkö and Juhana Peltonen
Software Industry Survey project, Aalto University

Software Industry Survey is a survey project commissioned by the Federation of Finnish Technology Industries and implemented by Aalto University. The study was launched in 1997 and has since followed the software industry. The Finnish Software Entrepreneurs Association has been a long term partner of the project. More information about the survey is available on the home page at http://www.softwareindustrysurvey.fi

Nokia announced today the much- anticipated news on their Symbian business reorganisation and headcount reduction. Globally Nokia will shed 7000 employees, with 3000 Symbian professionals getting outsourced to Accenture and further 4000 given the pink slip, out of which 1400 in Finland. So far so good, Nokia definitely needed to make a decision on what to do with their Symbian activities, now that their future is with Windows Phone. Accenture seems as good choice as any to help in this, they’ve done deals like this before, also with Nokia. Also, those leaving Nokia will find that other companies in SW sector are very eager to hire most of them. There is also plenty of support to start your own company, also from Nokia, who will give a part of their patent portfolio to those doing so.

Still, today’s announcement raises at least one question: what is the role of software development within the New Nokia? It seems that almost all of mobile developers, testers, project managers and others are being shown the door. How is Nokia going to develop software on their new Windows Phone devices with most of mobile software professionals gone? It is after all software, not hardware, that makes the devices interesting to buyers. Without investing in software development, Nokia risks becoming a hardware subcontractor to Microsoft.

Another very important success factor missing from today’s announcement was Nokia’s strategy for attracting independent software developers to their (and Microsoft’s) platform. Until now, Window Phone has not been very interesting to software developers due to it’s low volumes. When Windows Phone is shipped in quantities typical to Nokia, the whole picture changes. Microsoft has the knowledge and experience to build this kind ecosystems, but this item must be high on Nokia’s agenda as well.

Today’s announcement was mostly cleanup. There was little about how Nokia will beat Android, iPhone and others. Although the news was good for the Finnish software sector craving for resources, I certainly hope more announcements are coming soon.

Jaakko Salminen
CEO
Software Entrepreneurs’ Association