Ohjelmistoyrittäjät kutsuivat puhumaan innovatiivisuudesta. Tärkeämpää on ehkä miettiä sen esteitä.
Sanelun ja monopolistisen toiminnan kausi on ohi. Organisaatioiden on pakko verkostoitua pärjätäkseen, ja saman toimintamallin tulee näkyä organisaation sisällä.
Asiantuntevassa organisaatiossa on välttämättä monikertaisesti tietoa verraten muutamaan ylätason pomoon. Adam Smithiä mukaillakseni tämä näkymätön käsi täytyy päästää töihin, ja siihen täytyy saada sytytettyä palava into.
Valopäiden tiimin pitää saada ideoida esteettömästi: epäonnistumisia ei saa pelätä. Byrokratia pitää kyllä huolen siitä, että huonoimmat ideat karsiutuvat ennen kuin tulevat johtoryhmän ruodittaviksi. Valopäissä on tulevaisuutemme!
Jotta näin voitaisiin toimia, organisaation johdon täytyy tyytyä määrittelemään itselleen vain strateginen suunta. Juuri eriytetyn valopäiden porukan, joka sijaitsee hierarkiamielessa parin askeleen päässä toimitusjohtajasta, täytyy saada todelliset innovaatiot aikaan. Tähän se pääsee taistellen intohimoisesti parhaiden innovaatioiden puolesta. Tämän toiminnan kylkiäisenä strategia konkretisoituu ? ja lineaarisesta logiikasta päästään sumeaan.
Tekniset innovaatiot ovat eilistä päivää
Pieni liioittelu sallittakoon. Kysymys on siitä, että teknisiä keksintöjä on jo tänään niin paljon, että niiden yksittäinen markkina-arvo on laskenut. Sen sijaan käytettävyyteen panostaminen kannattaa aina.
Ihmiset hakevat rutiineja, ja jokaisesta löytyy aina lapsi. ”Tämä punainen vehje on kiva, ja olen tottunut käyttämään sitä. Jos sinun vehkeessäsi on yksi parempi ominaisuus, se ei riitä siihen, että luopuisin vanhoista tavoistani. Minä pidän niistä, ne ovat minusta kivoja!” Tuotteisiin tarttuminen on tunnekysymys, täyttä irrationaalisuutta, mutta siitäpä minä en kuluttajana välitä ? minulla on täysi lupa olla irrationaalinen.
Siksi arvoperustainen myynti on myös ohjelmistoalan nykyisyyttä.
Intohimoinen tiimi tuo tuloksen
Palataan ihmisiin. Kansanluonne on isompi juttu, mutta uskon vahvasti, että se on monen asian takana. Sääntöjä kumartavien suomalaisten kannattaisi ajatella asioita laajemmin. Meiltä puuttuu markkinoinnissa menestyksekkään Ruotsin hovinarrikulttuuri: pitäisi voida tehdä erilailla, erilaisuuden ei pitäisi olla sanktioitua. Kun ihmiset päästetään ideoimaan sata lasissa ilman pelkoja, tulokset ovat väistämättä mielenkiintoisia. Ja hauskaakin saa pitää – töissä! Kaiken huipuksi tällä asenteella on vahva taipumus tarttua työyhteisön sisällä.
Organisaation optimaalinen käyttöaste on 85 %. On selvää, että viimeistään liika kiire tappaa luovuuden. Tärkeintä on, että on visio. Vaikeaksihan asiat tekee vain se, että olemme liikkuvassa junassa, ja pitäisi osata arvioida etukäteen, missä se on kahden vuoden kuluttua. Toivottavasti täynnä intohimoisia matkustajia.
Mikael Jungner
Uusimmat kommentit