Suomi sekä koko Eurooppa painivat tällä hetkellä erilaisten finanssikriisien parissa. Saamme edelleen lukea uusista YT-neuvotteluista ja irtisanomisista. Samanaikaisesti IT-alaa vaivaa lähes krooninen työvoimapula. Erityisesti työvoimapula näyttäisi koskevan PK-yrityksiä. Ohjelmistoyrittäjien teettämään kyselyn mukaan 95 vastaajayritystä palkkaa kevään ja kesän 2010 aikana 233 uutta työntekijää. IDC:n lokakuussa 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan IT-ala luo Suomeen 11 000 uutta työpaikkaa seuraavan 4 vuoden aikana. Valtaosa uusista työpaikoista syntyy PK-yrityksiin ja startuppeihin.
Olen omassa työssäni huomannut rekrytoinnin vaikeuden, osaavia ihmisiä ei yksinkertaisesti ole riittävästi ainakaan pääkaupunkiseudulla. Tulorahoituksella toimivan yrityksen on suhteellisen vaikea kouluttaa itse osaajia, mutta vaihtoehtoja ei paljoakaan ole. Uusien osaajien kouluttaminen on luonnollisesti iso taloudellinen investointi, vaikka yhteiskunta esimerkiksi ELY-keskusten kautta koulutusta tukeekin. Uusien ihmisten kouluttaminen on lisäksi iso haaste koko organisaatiolle, sillä uudet ihmiset tarvitset luonnollisesti merkittävästi sisäistä mentorointia, ohjeistusta ja kokeneempien työkavereiden läsnäoloa. Kaikki tämä on tietysti pois laskutettavasta työstä, mutta toisaalta samalla rakennetaan pohjaa tulevalle kasvulle ja luodaan alallemme uutta osaamista.
Osaajapula uhkaa koko alamme tulevaisuutta. Pula osaajista pakottaa sekä työnantajat että palveluita ostavat asiakkaat miettimään osaamisen hankkimista ulkomailta. Valitettavasti monessa tapauksessa halvempi yksikköhinta ei todellakaan ole ainoa syy työn teettämiseen ulkomailla, vaan ulkomaille lähdetään hakemaan osaamista ja osaajia.
Osaajapula on myös synnyttänyt valitettavan tilanteen jossa kilpailijat headhunttaavat esimerkiksi ohjelmoijia, ohjelmistoarkkitehtejä ja projektipäälliköitä toisiltaan kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Tämä on omalla tavallaan ihan ymmärrettävää ja avaa ihmisille mahdollisuuksia joko edetä työurallaan tai ainakin nähdä alaa toisesta näkövinkkelistä. Suomen markkina ja IT-ala on kuitenkin niin pieni, että lopulta ihmiset kiertävät kehää yritysten välillä ja voittajia tästä yhtälöstä on aika vaikea löytää. Se ainakin on varmaa, että sekä asiakkaat että alan yritykset kärsivät tästä. Itse väitän, että tästä leikistä kärsivät lopulta kaikki alamme toimijat, niin työntekijät, työnantajat kuin myös asiakkaat ja koulut.
Mitä meidän sitten pitäisi tehdä tilanteen korjaamiseksi? IT-ala on tällä hetkellä melkoisessa aallonpohjassa nykynuorten arvostuksen osalta. Meidän pitäisi kasvattaa Suomeen (kansainvälisesti) menestyviä ja seksikkäitä yrityksiä, joihin ihmiset aidosti haluaisivat töihin ? ja joiden takia ihmiset haluaisivat hakeutua opiskelemaan IT-alaa. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, mutta esimerkiksi Kasvufoorumi pyrkii aktiivisesti edistämään alamme yritysten tunnettuutta, houkuttelevuutta ja kasvua. Pienenä – mutta merkittävänä askeleena ? voisimme jokainen pyrkiä nauttimaan sekä omista että muiden alan yritysten onnistumista ja hakemaan hyville asioille positiivista julkisuutta.
Aki Antman
Sininen Meteoriitti Oy
Hallituksen puheenjohtaja
No jaa, jotenkin kornia että toisaalta ruikutetaan osaajapulasta ja sitten toisaalla haastatteluihin ei edes pääse ellei ole vähintään dipl. ins. tai vastaava, mieluumin tietysti fmt tai ekonomi – näin jopa järjestelmäasiantuntijan tasolla! Miksiköhän tulee ihan mieleen edellinen lamakausi jolloin myös oli ihan vastaava tilanne… tuijotettiin papereihin ja pitkällä työkokemuksella/harrastuspohjalla ei ollut mitään arvoa
Miksiköhän edellisestä lamasta ei opittu mitään?
Juuri näin, edelläkommentoinut kiteytti ongelman. Turha puhua työvoimapulasta, jos työvoima ei kelpaa! Pitää olla reilusti ylikoulutettu (esim. mainitsemaasi järjestelmä-asiantuntijan tehtävään), työnantaja kuvittelee, että korkeasti koulutettu voi tehdä mitä vain ja ei diplomi-insnööriä sitten kiinnostakaan tehdä näitä pöydän alla suoritettavia johtotehtäviä.
Ja kääntäen: jo varsinaiset osaajat & erittäin kehityskelpoiset ehdokkaat eivät saa mahdollisuutta, kun tuijotetaan vain papereihin ja muihin muodollisuuksiin.
Unohdetaan ruikuttaminen ollaan realisteja, niin maailma pelastuu
En valitettavasti pysty kommentoimaan kaikkien alamme yritysten osalta, mutta ainakaan oman työnantajani osalta vaatimukset eivät missään tapauksessa ole ylitsepääsemättömiä. Korkeakoulututkinto ei todellakaan ole pakollinen vaatimus. Meillä arvostetaan osaamista, kiinnostusta alaan ja ohjelmointitaitoa huomattavasti muodollista koulutusta korkeammalle. Meillä on ollut vuosikausia käytössä malli, jossa lupaamme suoran pääsyn haastatteluun kaikille jotka jättävät työhakemuksen sovellusken muodossa.
Yhden esimerkin koulutusmallistamme ja tavasta työllistyä meille voi katsoa osoitteesta http://www.meteoriitti.com/fi-FI/tyopaikat/sharepoint-professionals/.
Uskon ja toivon että asia on useimmissa muissakin uusia osaajia rekrytoivissa yrityksissä toimitaan ja ajatellaan vastaavalla tavalla.
Yhdyn pääosin Akin, vanhan koulukaverin
, mielipiteeseen.
Toki tutkinnolla on isompi merkitys tilanteessa, jossa hakemuksia on paljon ja on karsittava haastattelut kohtuulliseen määrään. Tällöin muutoin vastaavin kompetenssein varustetuista henkilöistä haastatteluun helposti valikoituu tutkinnon omaava. Tutkinnolla on myös monesti signaalivaikutusta asiakkaiden suuntaan. Formaaleissa kilpailutuksissa sitä joskus voidaan myös pisteyttää.
Työhaastattelussa yleensä kuitenkin nopeasti selviää, onko henkilöllä osaaminen ja taipumus ohjelmistokehitys alalle vai ei. Tässä suhteessa koulutus korreloi osaamiseen, mutta ei sitä takaa. Me rekrytoimme paljon AMK/FM/DI tasolta vastavalmistuneita henkilöitä ja vaihtelutaso voi olla yllättävän suuri. Eli kyllä harrastustausta ja omaehtoinen innostus antaa hyvät valmiudet erityisesti ohjelmistokehittäjän tehtäviin.
Itse nostaisin keskusteluun mukaan hakijoiden sosiaaliset taidot. Näkemys IT -ammattilaisesta työhuoneeseen sulkeutuneena koodia vääntävänä nörttinä on aikasansa elänyt, jos koskaan on totta ollutkaan. Tänä päivänä sosiaaliset taidot korostuvat entistä enemmän. Tulee pystyä tekemään yhteistyötä yrityksen sisällä ja omaamaan pelisilmää asiakastyötä varten. Asiantuntija on monesti palveluyrityksen tärkein myynti- ja markkinointihenkilö. Onneksi tänäpäivänä nuoriso on enemmässä määrin oikealla tavalla sosiaalista.
It-alan työnhakijana olen todennut tilanteen usein olevan lähes päinvastainen, eli haastatteluun ei pääse, jos on ylikoulutettu, ja nainen, ja ei enää ihan nuori, ja ei työssä.
Toisaalta pitäisi olla asiantuntija jo uudessa työssäkin etukäteen, eikä usein oteta huomioon hakijan oppimisvalmiuksia tai anneta aikaa sisäänajoon lainkaan. Mietin vain sitä, kuka voi olla uudessa työssään asiantuntija, ja kuka haluaisi hakea sellaiseen työhön, jonka jo valmiiksi osaa. Eikö työpaikanvaihto yleensä tarkoita myös uusien haasteiden etsimistä, ellei jopa aivan uudenlaisen uran etsimistä.
Toinen hämmentävä asia on määräaikaisuudet. Työntekijä on yritykselle investointi, sisäänajo yritykseen sekä kouluttaminen tehtävään on kallista. Miten määräaikaisuus vaativassa tehtävässä voi missään tilanteessa olla yritykselle kannattava?
Akin kirjoitus oli hyvä ja kiinnostava. Esimerkiksi itse olen vetäytynyt/hakeutunut (Aalto) yliopistoon töihin, koska tuntuu siltä, että yliopistossa tutkimushommissa ajattelu saa kukkia vapaammin kuin yrityspuolella vaikkakin tosin palkka- ja muut edut ovat yrityksiä heikommat. (Pitää tässä kohtaa myös todeta, että Akin firma on profiloitunut vuosien saatossa varsin houkuttelevaksi ehdokkaaksi, jos joskus siirryn “oikeisiin” töihin. Tämä ei ollut maksettu mainos.)
Muutamia kysymyksiä kuitenkin heräsi:
- paljonko IT-alan opiskelijoita valmistuu seuraavan neljän vuoden aikana?
- jääkö IT-opiskelupaikkoja tyhjiksi korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa?
IT myös muuttaa muotoaan eli esim. ne jutut, mitkä nyt pitää toteuttaa koodaamalla ovat muutaman vuoden kuluttua vakiotoiminnallisuuksia järjestelmissä. Toki varmasti pitkään säilyy tarve “systeemiajattelulle” ja tarve ymmärtää miten reaalimaailman ongelmat muunnetaan algoritmeiksi.
Vastauksena Akin kysymykseen olen ollut harrastuksena vuosia mukana järjestämässä digitaalisen kulttuurin tapahtumia kuten Alternative Party -festivaalia, jossa juhlitaan digitaalisen luovuuden helmiä eli mitä kaikkea digitaalisella taituruudella voi saada aikaan. Eräänlainen rock-festari, mutta fokuksena ihminen + kone + koodi + tajunnanräjäyttävät audiovisuaaliset elämykset.
Lue myös blogikirjoitukseni: Näin varmistat, että yritykselläsi on parhaat nörtit.
Tervehdys Atlantin toiselta puolelta,
Erittäin hyvä keskustelun avaus Akilta. Olen Yhdysvalloissa yrittäjänä ja työskentelemme softayritysten kanssa eri puolilla maailmaa ja sama ongelma tuntuu olevan kaikkialla., ei yksinomaan Suomessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ohjelmistoalan opiskelemisen kiinnostavuus on laskenut ja paikalliset softapalvelutalot tappelevat resursseista ja monet vastavalmistuneet eivät halua tulla kilpaillutuksi halpamaiden tarjokkaiden kanssa. Näen myös Suomen paikallismarkkinoiden uhkana sen, että osaajat tulevat myös häviämään kansainvälisille markkinoille, ei välttämättä muuttamalla, vaan siten että tekevät töitä suoraan kansainväliselle yrityksille. Ne jotka osaavat kaupata osaamistaan sosiaalimedian ja muiden ammattiyhteisöjen kautta, tulevat saamaan tarjouksia ulkomailta. Sen on jo nähty ja en usko että se tulee vähenemään tulevien sukupolvien osalta jotka ovat mielestäni erittäin kansainvälisiä. Mutta kuten totesin, hyvä yhteenveto Akilta!
Näitä alemman tason kavereita koulutetaan myös ammattioppilaitoksissa. Joillakin on jo kouluun tullessaan tautalla 5-7 v kokemus oman koneensa virittelystä. Muutamat ehtivät kehittyä hyvinkin taitaviksi myös koodauksen alueella.
Joitakin vaivaa alisuoriutumisen ongelma. Ei opiskella, vaikka kapasiteettia olisi.
Ohjelmistoyrittäjät voisivat vierailla erilaisissa ammattiopistoissa, joissa on ICT-opetusta ja esitellä omaa alaansa. Samalla he voisivat käydä opettajien kanssa keskusteluja, mitä aihealueita pitäisi korostaa ja kehittää. Opistoissa ei aina tiedetä juuri tämän hetken erityistarpeita.
Olen ehdottomasti Gaiuksen kanssa samaa mieltä. Oppilaitokset on saatava mukaan. IT ala kiinnostaa edelleenkin nuoria opiskelijoita, ja juuri nuo ennakkoluulottomat diginatiivit kun vielä koulutettaisiin ymmärtämään että koodaustyö on yrityksen liiketoiminnan kehittämistä, niin varmasti motivaatio myös opiskeluun kasvaa. IT yritykset mukaan IT oppilaitoksiin! Esim Kauppiaitten Kauppaoppilaitos Mercuria toimii tässä esimerkillisesti kouluttamalla ammattitaitoista henkilökuntaa kaupan alalle. Työssäoppimnen on luonnollinen osa oppisuunnitelmaa ja mukana olevat kaupan alan oppilaitokset hyötyvät tästä huomattavasti. Kuka on se rohkea ensimmäinen IT alan yritys joka alkaa kehittämään opintoohjelmaa uusiksi yhdessä oppilaitoksen kanssa?
Tässäkin taas huomataan, kuinka suomi on pelkästään koulutukseen keskittynyt maa.
Osaamisessa ei ole mitään merkitystä vaan pitää olla insinööri tai dippa inssi sillä ei nniin väliä osaako mitään.
Turha itkeä osaajista työmarkkinoilla jos ainoa mitä etsitään on ylikoulutetut (lue: muiden rahoilla vuosia loisineet joille pitäisi maksaa samasta työstä parempi palkka vain tämän vuosien loisimisen ansiosta).
Unohtakaa se koulutus ja keskittykää etsimään osaajia.
Vai onko se yrityksellenne liian kamalaa jos ette voi mainostaa asiakkaille, kuinka henkilökuntanne on niin ja niin koulutettua?